Teoksessa käsitellään pohjoismaisen yhteistyön pohjalta säädettyä lakia takaisinsaannista konkurssipesään. Keskeisessä asemassa ovat yleinen takaisinsaantisäännös sekä maksun, kuittauksen, ulosmittauksella saadun suorituksen ja vakuuden peräyttämistä koskevat erityissäännökset. Teoksen aihepiiri kattaa täten käytännössä tärkeät ja eniten tulkintaongelmia aiheuttaneet takaisinsaantiperusteet. Tarkasteltavat säännökset soveltuvat konkurssin lisäksi yrityssaneeraukseen, yksityishenkilön velkajärjestelyyn ja ulosmittausmenettelyyn. Takaisinsaannin mahdollisuus on riski, joka esimerkiksi maksun tai vakuuden saajan sekä useimpien muiden velallisen sopimuskumppaneiden on syytä säännönmukaisesti ottaa toiminnassaan huomioon.