Kirjassa tarkastellaan periaatetta, jonka mukaan ”vahingonkärsijä on otettava sellaisena kuin hän on”. Tämä tarkoittaa, että henkilön vahinkotapahtumasta riippumatonta perussairautta tai ruumiinvikaa ei tulisi ottaa huomioon vahingonkorvausvastuuta supistavana seikkana. Teoksessa perustellaan, miksi periaate rajautuu niihin tilanteisiin, joissa korvausvastuu perustuu rangaistavaksi säädettyyn, tahalliseen tai törkeän huolimattomaan menettelyyn. Teoksessa myös esitetään henkilövahinkojen syy-yhteyskysymysten arviointiin yleinen ratkaisuharkintamalli.